TALOUSLAMALLA VOI OLLA RADIKAALIT SEURAUKSET
Pilvet synkkenevät Suomen talouden taivaalla. Ennusteet ovat heikentyneet koko ajan ja hallitus on heikentänyt omaa ennustettaan pakon edessä muualta tihkuneiden huonojen tietojen vuoksi. Suomen talouden hyvästä tilanteesta huolimatta ei se voi kääntää globaalia lamaa yksin kasvuun, korkeintaan hidastaa lyhytaikaisesti jysähdys töyssyksi. Viime keväänä puhuttiin Suomessa 2- 3 % BKT:n kasvusta, syksyn alussa se putosi 1-2%:iin ja marraskuussa 0,5 %:iin ja vuoden 2008 lopussa – 1 %. Vuoden 2009 lopulla ennusteet liikkuvat jo -4 %, mutta riittäneekö sekään.
Pelurit pelaavat ja kansa maksaa
Syyt ovat pääosin ulkomailta johtuvia. Eivät ne yllättäen tulleet, sillä USA:n vaihtotaseen vaje oli 5 - 8 % miinuksella jo vuosia. Eihän tällainen onnistu miltään maalta, ei edes Yhdysvalloilta. Se onnistui vain siksi, että Kiina lainasi sille loputtomiin rahaa, jotta oma kulutus rullaisi eteenpäin. Rahamarkkinoilla katosi taas järki ja harkinta. Suomessa pidätteli vielä kohtuullisen lähellä ollut 90-luvun lama.
Talouskuplan syntyä ruokittiin 1990-luvun lopulla ja 2000- luvun alussa Yhdysvalloissa, missä korot olivat alhaiset. Pääarkkitehtina kuplan ruokkimuselle oli lähes jumalana pidetty FED:in pääjohtaja Alan Greenspan Rahamarkkinoille sallittiin voimakas arvopaperistaminen. Lainapääoman käyttö oli voimakasta ja asunnot kelpasivat vakuudeksi koko arvostaan. Luottoja myytiin edelleen välittäjille markkinatakaajien avustamana ja edelleen hieman riskisinä, mutta hyvinä sijoitustuotteina sijoittajille. Niitä tarjottiin myös Suomessa.
Enron - yhtiön kuplan yhteydessä kävi ilmi, että kursseja vedätettiin yhdessä tilintarkastusyhteisön kanssa. Valvoja ja valvottava tekivät harkitun rikoksen. Markkinoilla tehtiin useita finanssijärjestelyjä, joiden tarkoituksena oli välttää rajoittavia asetuksia, suurentaa lainapääomaa ja saada poistettua tarkastus- ja arviointivelvollisuudet. Rahoitusmarkkinoita tuotteistettiin nopeasti, myyjät kuin ostajatkaan eivät enää tienneet tuotteen toimintalogiikkaa, sisältöä ja alkuperää. Tuotteet olivat läpinäkymättömiä. Varoja siirrettiin taseiden ulkopuolelle. Toiminta alkoi täyttää huijauksen tunnusmerkit. Tähän kaikkeen on kannustettu runsailla optioilla, joilla johtajat on saatu nostattamaan osakkeiden arvoa omistajille. Tämä noudattaa vaurausyhteiskunnan logiikkaa, jossa älyköt käyttävät älyään ja toisten rahoja oman rikastumisensa pontimena.
Kaikkia kiviä ei ole käännetty
Pankkien osalta tuskin on vielä kaikki riskit seulottu. Ei hallitus huvikseen ole varautunut 50 mljrd. euron tappioihin, vaan se perustunee tehtyihin arviointeihin. Reaalitalouden hiipuminen on vakava asia, sillä kun lomautukset ja irtisanomiset kasvavat, se tuntuu epävarmuutena kuluttamiseen. Kaiken lisäksi kuluttamisen lopettaa myös ne, joilla olisi varaa kuluttaa. He alkavat odottaa, että kohta saa halvemmalla. Vaikutukset vain syventävät lamatunnelmia.
Taantuman ja hitaan kehityksen aikaa kestää ehkä puoleen väliin ensi vuosikymmentä. Kysyntä ei vedä millään maailmankolkalla ja siksi kriisin pohjaa ei ole vielä nähty. Vaarana on hyperinflaatio, kun taloutta yritetään kiihdyttää koron laskulla ja rahamäärän lisäämisellä. Finanssimarkkinoilla on syytä tehdä ryhtiliike, jossa selvitetään rahoitusinstrumenttien jäljitettävyys ja läpinäkyvyys, arvopaperistamisen vähentäminen, johdannaiskaupan uudelleen tarkastelu. Lainojen jälleenmyynti ns. sijoitustuotteena eli ns. brookeraus on muutenkin arveluttavaa, sillä jatko-ostajat eivät pysty arvioimaan niiden alkuperäistä myöntämisperustetta. Ei riitä, että niillä on jonkin pankin markkinatakaus. Erityisesti on harkittava optioiden ja muiden instrumenttien käyttö johdon kannustimena. Valvojan ja valvottavan välinen suhde näyttää tarvitsevan yhä tarkempaa arviointia.
Lamalla voi olla radikaalit seuraukset
Yhdysvallat etupäässä, mutta myös koko anglosaksinen maailma, on toiminut ns. tricklismin eli tempputalouden menetelmällä. Siinä on tarkoituksena pitää palkkojen hintakehitys alhaalla kansainvälisen kilpailun avulla. Samaan aikaan ylimmän johdon tulot kasvavat huimiin summiin joko optioiden tai muiden kannustimien vaikutuksesta. Tällä on kuitenkin myös se haittapuoli, että kansalaisten kulutuskysyntä vähenee ja muutamat miljonäärit eivät pidä kulutuskysyntää yllä. Se saavutetaan vain tukeutumalla kuluttajien lainanottoon ja valtion velkaantumiseen. Tästä tulee mieleen erikoinen ajatus, että älymystö on keksinyt, miten puhalletaan koko valtion omaisuus muutamille huippujohtajille ja omistajille. Sama kehitys kehitysmaissa aiheuttaa yhä korkeammat palkat CEO -tasoisille johtajille, mutta kansan yhä nopeamman kurjistumisen ja valtioiden velkaantumisen. Viime vuosina on uusliberalismin annettu viedä vapaasti kehitystä eriarvoistavaan suuntaan. On jotenkin eriskummallista, että samanaikaisesti, kun palkansaajan sivuansioiden verotus on yli 50 %, niin samanaikaisesti ns. varakkaat pelurit voivat kasvattaa omaisuuttaan alle 30 %:n verolla. Kun nämä pelurit karauttivat USA:n talouden kiville ja putsasivat pankit, sijoituslaitokset, vakuutuslaitokset jne., silloin kutsutaankin tavalliset pienet veronmaksajat apuun ja todetaan, että kyse on yhteisestä murheesta. Kun hinnat taas laskevat, niin isorahaiset pelurit pääsevät ostamaan halvalla kiinteistöjä, osakkeita jne. On aivan selvää, että jos vapaa kilpailu sallitaan kaikessa, niin omistus keskittyy edelleenkin.
Kaikesta tästä voisi ajatella, että kuinka kauan äänestäjät ymmärtävät tricklismin aiheuttamaa eriarvoistavaa kehitystä, jossa CEO- tulot maksimoidaan ja palkkatulot minimoimisen. Toivoa sopii, ettei tyytymättömyys purkaudu väkivaltaisesti.
